Maailmanmestareita tapaamaan kirjastoauton kyydissä
Kolarin kirjastoauton kyydissä kulki viime viikon torstaina Agricolan juhlavuoden kunniaksi paitsi kirjoja, myös itse kirjailija. Kirjailija Raili Mikkanen vieraili päivän mittaan Sieppijärven, Vaattojärven, Kurtakon ja Äkäslompolon kouluilla.
Kurtakon koululla Mikkanen kertoi oppilaille, että ensitöikseen hänen pitäisi oikeastaan virittää Maamme-laulu, kuten maailmanmestaruuden jälkeen on tavallisesti tapana. - Tiedättekös te, kuka on lähin maailmanmestari, Mikkanen arvuutteli Kurtakon koululaisilta. Viiimein yksi käsi nousee ja kysyy varovasti. - Mä?
Oikea vastaus. Suomalaiset koululaiset ovat toisen kerran peräkkäin lukemisen maailmanmestareita. - Kun tapaan ulkomaisia opettajia tuolla maailmalla, he aina kyselevät, että mitä te siellä Suomessa oikein teette, kun koululaisten lukuinto on niin korkea, Mikka en kertoo.
Hänen mukaansa kunnia kuuluu niin koululaitokselle kuin korkeatasoiselle kirjastolaitokselle, mutta ennen kaikkea tarvitaan lukijat. Mikkanen kehottaakin koululaisia kantamaan maailmanmestarin titteliä rinta rottingilla. Hän kuitenkin muistuttaa, että maailmanmestariksi tullaan harjoittelemalla.
Jokainen kirja haluaa tulla luetuksi
Raili Mikkanen kiertää mielellään puhumassa kirjoista ja lukemisesta. Ei siksi, että hän on ammatiltaan kirjailija, vaan siksi, että hän pitää kirjoista ja lukemisesta. - Ilman lukijaa kirja on vain kasa paperia. Kun lukija avaa kirjan, sitten alkaa tapahtumaan. Jokainen lukija tekee kirjaa lukiessaan, Mikkanen sanoo.
Hän kehottaa koululaisia menemään kirjahyllyjen viereen ja kuuntelemaan hiljaa, kuinka hyllystä kuuluu kirjojen kuiskaus: Ota minut, ota minut. - Jokainen kirja haluaa tulla luetuksi, kirjailija paljastaa.
Hänen oma rakkautensa kirjoja kohtaan alkoi jo pienenä, sillä perhe muutti usein paikkakuntaa. - Aina kun ehdin ystävystyä, pitikin jo muuttaa. Kirjoissa minulla oli ystäviä, jotka kulkivat mukana.
Koululaiset esittivät Mikkaselle myös tukun kysymyksiä aina lempiruoasta siihen, onko kirjailija koskaan nähnyt norsua. Myös kirjailijauran alku kiinnosti kurtakkolaisia. - Mistähän sitä alkaisi? Olen kyllä kirjoittanut aina, niin kauan kuin muistan. Seitsemänvuotiaana kirjoitin siskostani runon, joka julkaistiin lehdessä. Voisihan se kirjailijan ura alkaa siitäkin, Mikkanen kertoo.
Runo on hänen mielestään hyvä tapa leikitellä kielellä, ja siihen hän kannustaa kaikkia kirjoittajia. Tuota ensimmäistä julkaistua runoa kirjoittaessa häntä askarrutti, saako runossa olla murresanoja. - Runoilija sa kirjoittaa mitä vain, äiti vastasi. Niin sain viimeisenkin säkeen rimmaamaan, Mikkanen muistelee.
Ensimmäisen julkaistun kirjansa, Kalpeat naamat, Mikkanen sanoo kirjoittaneensa osin sattumalta. Lehdissä puhuttiin tuolloin, 1970-luvun puolivälissä, koulukiusaamisesta, ja Mikkanen odotti, että joku käsittelisi aihetta myös kirjassa. - Kun sellaista ei kuulunut, kirjoitin se itse.
Sen jälkeen Mikkaselta on ilmestynyt nelisenkymmentä kirjaa kaiken ikäisille lukijoille. Yksi tunnetuimmista Mikkasen luomista hahmoista on Histamiini-hevonen, joka aloitti seikkailunsa television joulukalenterissa.