Satu antaa halivoimaa

Ylivieskan kirjastoauto toi kirjailijan kylien lasten luo

 

Nuorisokirjailija Inkeri Karvonen kertoi keskiviikkona Ylivieskan kirjastoautossa satujaan kylien lapsille. Esikoululaisia, ykkös- ja kakkosluokkalaisia haltioitui ryhmä kerrallaan hänen elämänmakuisista saduistaan. Pojat ja tytöt viihtyivät.

Karvonen on tyytyväinen mahdollisuudesta, jotta Agricola-juhlavuoden tukema marraskuun kiertue tarjoaa hänelle muuallakin Kalajokilaaksossa. Ylivieskan kirjastoauto vei satutunnit nyt ensi kerran suoraan kylille, pääkirjastossa niitä on, ja opettajat lukevat tarinoita. Karvonen on siitä ilahtunut.

- Haluan, että lapset löytävät sadun sylin. Se on mahdollista heille myös siten, että he oppivat itse lukemaan niitä. Tärkeää Karvosen mielestä olisi, että vanhemmat lukisivat lapsilleen satuja. Kaikki vanhemmat eivät niin tee, muutama lapsi aina silloin tällöin kertoo.

 - Sadun lukemisessa lapselle tärkeintä on isän ja äidin läsnäolo. Satu hoivaa, lohduttaa ja antaa voimaa. Se toimii sellaisena myös aikuiselle. Satu ruokkii mielikuvitusta ja kehittää kieltä.

Arjessakin löytää isoja elämyksiä

Inkeri Karvonen kertoo saaneensa ylivieskalaisten kirkkaista silmistä itselleen voimaa, kun on satutunnin hyvästien aika. Lapset eivät halua jättää kirjailijaa, he haluavat viipyillä ja esittää kysymyksiään. Kaikki tädissä kiinnostaa ja nimmareita halutaan.

Puolessa tunnissa täti on tullut tarinoillaan heille läheiseksi, kuulumisia vaihdetaan. Kirjialijalla itsellään on kahdeksan omaa lasta, yli 20 lastenlasta.

Arkihetkien löytäminen elämyksenä synnyttää tarinoita. Inkeri Karvonen kertoo esimerkiksi runon napaketusta syntyneen imuroidessa, oppilaan tai lapsenlapsen piirros laittaa myös runoratsun laukkaan.

Pohjoisen tyttönä syntynyt, Kemijärvellä ja Sallassa lapsena elänyt Karvonen kotiutui aikuisena Kannukseen, jossa höänen kirjailijanuransa käynnistyi opettajavuosina. Häntä kiinnosti taideaineet, ja jo pienenä koululaisena hän rakasti kirjoittamista.

Kuusi vuotta eläkkeellä ovat kuin parantaneet hänen luomisvoimaansa. Kustantaja on ensijulkaisun Wsoy. Tuorein kirja Paanutonttu ja Tarinakivet puhkesi myös 12 lauluksi, jotka sävelsi Ilkka Kuusisto. Paanutontun laulut julkaistaan levynä 3. joulukuuta. Paikalliset lapset laulavat ja Haapaveden kamariorkesteri soittaa. Raudaskylällä Inkeri Karvonen kohtasi levyn kuorossa laulaneen yhden lapsen.

 

KALAJOKILAAKSO / Hannu Verronen 16.11.2007

 

 

 

Inkeri Karvonen Tarinatoukassa

 

Ylivieskan kirjastoauto Tarinatoukassa on keskiviikkona vieraana Inkeri Karvonen Kannuksesta. Hän kiertää auton mukana useilla ala-asteilla ja pitää esikoululaisille satutuokioita. Vierailu liittyy Agricola 2007 -juhlavuoden tapahtumiin.

Inkeri Karvonen on työskennellyt opettajana. Hän on kirjoittanut lapsille useita kertomakirjoja, kuvakirjoja, runokokoelmia sekä kuunnelmia. Lisäksi hän on tehnyt suomennoksia ja oppikirjoja. Tunnetuimpia hänen lastenkirjoistaan ovat Hiirenpolku Hupalaan (1978) ja sen jatko Hiiren polulla soi (2005), joka perustuu samannimiseen satukuunnelmasarjaan. Uudempaa tuotantoa on kuvakirja Pienen tontun ihmeellinen joulu (2004), jonka on kuvittanut Hannu Taina. Kärsämäen paanukirkkoon liittyvä saturomaani Paanutonttu ja Tarinakivet ilmestyi vuonna 2006.

Aikuisille Inkeri Karvoselta on ilmestynyt useita runoteoksia.

Inkeri Karvonen luonnehtii itseään luontoihmiseksi, arjen uneksijaksi, jolle kirjat ja lukeminen kuuluvat elämään kuin leipä ruokapöytään. Lukeminen lapsille on hänestä suuri nautinto.

Hänen mielestään eri tehtävät lasten parissa ovat täydentäneet toisiaan. Opetustyö on saanut kirjallisuudesta elävyyttä, innoitusta ja iloa. Satujen merkitystä elämän voimavarana ja luovuuden herättelijänä ei hänen mielestään turhaan korosteta.

 

KALAJOKILAAKSO 14.11.2007

22.01.2008 11:25 Elina Maines