Mikael Agricolan kirjallinen tuotanto

Mikael Agricolan kirjallisen tuotannon ja käännöstyön perustana oli uskonpuhdistukselle keskeinen ajatus, että Jumalan sana oli saatava kansan ulottuville kansan omalla kielellä. Tämä toteutui kahdella tapaa. Toisaalta tavoitteena oli mahdollistaa suomenkieliset kirkonmenot luomalla papiston käyttöön keskeiset jumalanpalvelustekstit suomeksi. Toisaalta oli käännettävä Raamattu suomeksi ja vähitellen myös opetettava kansa lukemaan sitä. Agricolalle suomen kieli ei kuitenkaan ollut arvo sinänsä vaan suomenkielinen julkaisutoiminta johtui puhtaasti käytännön tarpeista.

Suomen ruotsinkieliset seurakunnat käyttivät ruotsalaisen Olavus Petrin tekemiä käännöksiä (esim. Uusi testamentti 1526, Raamattu 1541), mutta kristinuskon perustekstejä ei ollut saatavissa suomenkielisinä painoksina. Toki jo keskiajalla oli uskontunnustus, Isä meidän -rukous ja kymmenen käskyä käännetty suomeksi ja papisto käytti saarnatessaan ja opettaessaan suomea. Papeilla oli myös oltava nämä perustekstit kirjoitettuna, jotta he toistaisivat ne samanlaisina. Näitä paperilapuille kirjoitettuja varhaisia tekstejä ei kuitenkaan ole säilynyt.

Agricolan teokset:

1543 Abckiria
1544 Rucouskiria Bibliasta
1548 Se Wsi Testamenti
1549 Käsikirja
1549 Messu
1549 Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen piina
1551 Daavidin psalttari
1551 Veisut ja ennustukset Mooseksen laista ja profeetoista
1552 Ne profeetat (profeetat Haggai, Sakarja, Malakia)

Turun hiippakunnan laatiman ja suurimmaksi osaksi rahoittaman julkaisuohjelman tavoitteena oli saada Raamattu ja jumalanpalvelustekstit kansankielelle sekä ajan myötä opettaa kansa lukemaan. Agricolan koko kirjallinen tuotanto onkin suunnattu papistolle. Ensimmäinen teos Abckiria on itse asiassa aapiskatekismus, jossa aakkosten ja lukusanojen lisäksi opetetaan myös uskonopin perusteet.

Lähes 900-sivuinen Rukouskirja käsittää 643 rukouksen lisäksi mm. 29 virttä sekä alussa olevan kalenteriosaston, joka sisältää itse kalenterin lisäksi hyödyllistä yleistietoa astrologiasta, astronomiasta, luonnontieteestä, lääketieteestä ja teologiasta.

Messukirjassa näkyy uusi luterilainen usko muun muassa saarnan aseman korostamisena jumalanpalveluksessa. Agricolan kiinnostus ei kuitenkaan keskittynyt yksinomaan uuteen uskoon, mistä on osoituksena esim. Daavidin psalttariin sisältyvä luettelo suomalaisten muinaisista jumalista ja selostus suomalaisten vanhoista jumalanpalvelusmenoista. Toisaalta kuitenkin Agricolan mielestä kansanuskomukset olivat synnillistä pakanuutta, jota vastaan oli taisteltava.

Uusi testamentti

Agricolan tärkein kirjallinen työ oli ehdottomasti Uuden testamentin suomentaminen. Esikuvina suomennostyössä hänellä olivat humanismin johtohahmo Erasmus Rotterdamilainen ja uskonpuhdistuksen isä Martti Luther, joiden kummankin raamatunkäännöksiä hän käytti apunaan. Agricola on pohjannut oman käännöksensä yhtä lailla Lutherin tekemään saksannokseen (UT 1521, Raamattu 1534), ruotsinkieliseen Uuteen testamenttiin (1526) ja Raamattuun (1541), Erasmuksen tekemään uuteen latinankieliseen käännökseen, kuin Erasmuksen julkaisemaan kreikankieliseen alkutekstiin (1516). Näitä eri lähteitä on käytetty rinnakkain ja lähes yhtä paljon. Käännöstyön Agricola aloitti jo toimiessaan Turun piispan palveluksessa ja jatkoi sitä opiskelutoveriensa kanssa Wittenbergissä ja uudelleen Turussa. Agricola pyysi kahdesti kuninkaalta rahallista tukea käännöstyötä varten - tuloksetta. Myös painatuslupaa saatiin odottaa viisi vuotta. Viimein vuonna 1548 ilmestyi runsaasti kuvitettu 718 sivun mittainen suomenkielinen Uusi testamentti. Varsinaisen käännöksen lisäksi teos sisältää mm. kaksi esipuhetta, joista jälkimmäisessä kerrotaan kristinuskon tulosta Suomeen sekä kuvataan Suomen maakuntia, heimoja ja murteita. Teoksessa on myös esipuheet Uuden testamentin kirjoihin ja yli viisisataa selitystä, joista suurin osa on käännöksiä.

Agricolan kunnianhimoisena tavoitteena oli kääntää koko Raamattu suomeksi, mutta taloudellisista syistä tämä päämäärä ei toteutunut. Kustaa Vaasan harjoittama kirkkopolitiikka peruutti kirkon omaisuuden ja verotulot kruunulle, joten hiippakunnalla ei enää ollut varaa kustantaa kirjallisuutta. Kruunulta puolestaan ei tullut minkäänlaista rahoitusta. Vanhasta testamentista Agricola sai käännettyä hieman alle neljänneksen. Yhteensä hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää noin 2400 sivua.

Teksti: Elina Maines

 

Lähdeaineisto:
Simo Heininen: Mikael Agricola. Teoksessa Suuret suomalaiset. Toim. Jukka Relander. Otava 2004.

Simo Heininen: Mikael Agricolan kirjallinen tuotanto. Teoksessa Kirja Suomessa. Toim. Esko Häkli. Helsingin yliopiston kirjasto 1988.

Jorma Keränen: Kustaa Vaasa ja uskonpuhdistuksen aika. Teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen. Toim. Seppo Zetterberg. WSOY 1987.

13.11.2006 12:51 Marianne Mäkinen